Johtaminen
Lyhyt läpileikkaus minun historiaani, kokemuksiini ja näkökantoihini modernin johtamisen osalta.
Johdanto
Olen puhunut viime vuosina paljon modernista johtamisesta, yritysten hallintorakenteista sekä ihmisten ja sitä kautta koko yhteiskunnan hyvinvoinnista. Oma ammatillinen intohimoni on nimittäin juuri johtajuuspuolella, vaikka varsinainen substanssiosaamiseni onkin alkujaan muualla. Tämä saattaa luonnollisesti herättää kysymyksiä siitä, mihin minun näkemykseni tai varsinkaan osaamiseni johtamisesta perustuvat, etenkin kun olen tehnyt koko urani pienissä yrityksissä.
Tämä on täysin validi ja perusteltu kysymys, joka on herättänyt minussa myös aikamoista itsepohdiskelua. Vielä 2010-luvun alussa en olisi puhunut johtamisesta mitään, tai edes halunnut olla johtaja millään tasolla. Silloin nautin täysin siitä työstä mitä tein – ja mitä edelleen osan ajastani teen. Olen aina tiennyt olevani hyvä siinä alkuperäisessä ammatillisessa osaamisessani.
Jokin kuitenkin muuttui. Minulle itselleni oman urani isoin käännekohta tapahtui 2010-luvun puolivälin jälkeen, kun päädyin neuvottelemaan lähes parin vuoden ajan yrityskaupasta. Se ajanjakso nosti esiin sellaisia tunteita ja ajatuksia, joita en aiemmin tiennyt omaavani. Siitä käynnistyi esimerkiksi LinkedIn-aktiivisuuteni, ja laajemminkin omassa elämässäni uudenlaisen avoimuuden aikakausi.
Miten tähän pisteeseen päästiin?
Yksi ehdottomasti tärkeimmistä tekijöistä sen takana, että tänään saan tehdä juuri sitä mitä nyt teen, oli 15 vuoden taipaleeni Ainiassa. Vaikka en olekaan joutunut tekemään sitä yrittämistä ja kasvattamista yksin, niin johtamisen näkökulmasta se opetti minulle valtavasti, niin roolien, vastuiden kun erilaisten onnistumisten ja vastoinkäymistenkin kautta. Esimerkiksi se, että olen joutunut tekemään osakkuusmuutoksia ystävien kesken, on ollut henkisesti raskasta. Siinä on vaadittu rohkeutta tehdä sellaisia päätöksiä, joissa sisin itkee, mutta jotka ovat yrityksen kannalta oikeita tai jopa välttämättömiä.
Uskon, että yksi parhaista tavoista kehittyä hyväksi johtajaksi, tai ylipäätään minkään alan ammattilaiseksi, on saada oikeanlaista mentorointia. Huonoistakin esimiehistä oppii paljon, mutta vielä enemmän oppii asiansa osaavilta. Minulla kävi siltä osin erinomainen tuuri, sillä olen saanut kasvaa noin 15 vuoden ajan omasta mielestäni parhaan mahdollisen johtajan siipien suojassa saaden oikealla tavalla vastuuta ja samalla tukea, täydellisen luottamuksen ilmapiirissä.
Parastahan tässä on se, että en ole edes itse näitä tajunnut ennen kuin asiaa oikeasti aloin pohtimaan. Mistä olen saanut niitä vaikutteita, mistä minun ajatusmaailmani oikein kumpuaa. Miksi ajattelen näin ja miksi haluan tehdä X:n enkä Y:n. Kaikki tiet johtavat näihin kokemusvuosiin ja sitä kautta opittuun. Jälkimmäisessä toimintaympäristönä oli vielä iso pörssiyhtiö, jossa minun käytännössä ainoa työpiste sijaitsi yli 10 vuoden ajan. Siinä sai samaan aikaan jatkuvaa vertailukohtaa ison ja pienen yrityksen välillä.
Näiden ahaa-elämyksien jälkeen olen pystynyt peilaamaan oppeja, kokemuksia ja ymmärrystä ihan toisella tapaa, niin yleisesti kuin omassakin yhtiössä.
Intohimosta ja motivaatiosta
Viimeiset vuodet ovat pitäneet minut kiireisenä. Sen lisäksi, että toimin Ainian toimitusjohtajana, vastasin meidän yhdestä isoimmaista asiakkaasta niin kaupallisesti, teknologisesti kuin arkkitehtonisestkin. Ainian ulkopuolella aloitin ensimmäiset ulkoiset pestit parissa eri hallituksessa, ja ehdin sijoittamaan yhteen pienpanimoonkin.
Ainia myytiin vuoden 2024 alussa, jonka jälkeen olen toiminut konsulttina oman yhtiöni nimiin. Tämä on ollut hyvää vaihtelua viimeiseen pariin, kolmeen todella hektiseen vuoteen. Kiva on ollut myös konkreettisesti huomata, että nautin edelleen valtavasti minun alkuperäisestä ammatillisesta tekemisestäni. Siihen on päässyt keskittymään nyt aivan täysin.
Intohimoa riittää edelleen myös johtajuuspuolelle; oikeanlaisessa johtamisessa, mentoroinnissa, auttamisessa ja tukemisessa. Haluan olla omalta osaltani ravistelemassa työelämän ”legacynormeja” ja vakiintuneita toimintatapoja, kuten työajat, työntekopaikat, rekrytointikäytännöt tai vaikka monimuotoiset työsuhteet, ja synnyttää entistä parempia työpaikkoja, joissa työntekijöiden hyvinvointi on yksi peruspilareista. Ehdoton lähtökohta itselleni on olla sanojeni mittainen johtaja, ja toimia edellä mainittujen arvojeni mukaan niissä organisaatioissa, joihin kuulun ja joihin voin vaikuttaa.
Yksi merkittävimmistä motivaationlähteistäni on muiden, niin ihmisten kuin organisaatioidenkin, auttaminen kehittymään ja onnistumaan tavoitteissaan entistä paremmin. Tapoja auttaa ja sparrailla on monia, alkaen verkostoitumisesta, ihmisiin tutustumisesta, ihmisten yhdistämisestä, omien kokemuksieni ja oppieni jakamiseen.
On ollut äärettömän iso asia oivaltaa, miten palkitsevaa auttaminen itsessään voi olla. Ei tarvita mitään ulkoisia kannustimia, vaan se, että pystyy olemaan vilpittömästi hyödyksi, riittää jo itsessään. Uskon myös vahvasti siihen, että hyvät asiat ruokkivat hyviä asioita, ja jollain tavalla hyvä kiertää aina takaisin.
Johtajuus on mahdollistamista, auttamista ja tukemista...
Miten meitä johdetan?
Erilaisia esimies- ja johtamistyyppejä on valtavasti, ja jokainen johtaja tai esimies on omanlaisensa, omalla tyylillään. Näitä tyylejä ja toimintatapoja voi vastaavasti otsikoida useamman eri nimikkeen alle, joista tässä käsitellään karkeasti kaksi erilaista. Yhtä näistä näkee valitettavasti aivan liikaa, ja toista toivoisi näkevänsä jatkossa paljon enemmän.
Hierarkiapomot
Hierarkiapomot ovat yleensä niitä väliportaiden tahoja, joiden tapa toimia perustuu jonkinasteiseen epäluottamukseen ja sitä kautta syntyvään kyttäämiseen ja valvomiseen. He nauttivat valta-asemastaan, käyttävät saamaansa valtaa väärin ja heillä on usein kova tarve verifioida positiotaan. He toimivat tiedonkulussa ja informaation jakamisessa yleensä tulppana sekä alas- että ylöspäin.
Tämä toimintamalli on voinut syntyä joko yksilön oman vallantavoittelun ja asemansa menettämisen pelon seurauksena, tai laajemmin yrityksessä vallitsevan kulttuurin takia.
Modernit johtajat
Modernit johtajat ovat edellä kuvatun vastakohtia. He toimivat ihmisten johtajina, ihmisjohtajina. He mahdollistavat, auttavat, tukevat ja käsittelevät ihmisiä yksilöinä. He luovat kaiken pohjana toimivan luottamuksen ja avoimuuden ilmapiirin, joka mahdollistaa sekä ihmisten hyvinvoinnin että ammatillisen kompetenssin ja motivaation kehittymisen yhdessä menestyvän liiketoiminnan kanssa.
Modernin johtajan työkalupakista löytyy perinteisesti pehmeiksi miellettyjä arvoja, joista kuitenkin on tullut jo lähes välttämättömyyksiä tulevaisuuden menestyjäorganisaatioille; empaattisuutta, tunneälyä ja ihmissuhdetaitoja. Heille henkilöstön hyvinvointi on kaiken toiminnan kulmakivi, ei pakollinen tyky-päivä kerran vuodessa. Modernit, hyvät johtajat uskaltavat laittaa itsensä peliin ihmisenä ja ottaa riskejä. Heillä on rohkeutta ja taitoa tehdä vaikeita ja tärkeitä päätöksiä. He uskaltavat vaatia, olemalla samalla reiluja. He uskaltavat pyytää apua silloin kun oma tai yrityksen osaaminen ei ole vahvimmillaan. Hyville johtajille paras palkinto on, kun heidän tiiminsä loistaa.
Voisi hyvin sanoa, että modernilla johtajalla on tasapainossa niin omatunto, myötätunto kuin itsetuntokin.
...jonka keskiössä on ihmisymmärrys.
Miksi sitten kaikki eivät absoluuttisesti ole hyviä johtajia?
Siihen, miksi johtavassa asemassa olevat eivät ole hyviä johtajia, on lähtökohtaisesti lukemattomia syitä. Yksi iso ongelma on se, että meillä on yksinkertaisesti liikaa vääriä ihmisiä esimiestehtävissä. Tähän taas löytyy useita selittäviä tekijöitä alkaen oman yrityksen kasvattamisesta ehkä siihen suurimpaan syylliseen, eli perinteiseen urapolkuun. Esimies- tai johtamisvastuuta on aina käsitelty liikaa palkitsemiskeinona, ja usein ainoana mahdollisuutena edetä urallaan. Talon ulkopuolelta tuleville henkilöille saatetaan ennen rekrytointipäätöksen tekemistä pitää kolme erilaista psykologista testiä, joiden tehtävänä on nimenomaan arvioida valittavan henkilön ihmissuhdetaitoja ja soveltuvuutta esimieheksi, kun taas talon sisältä esimiestehtävään nostettaessa katsotaan ainoastaan henkilön suoriutumista aiemmista tehtävistään.
Pahimmillaan yllä kuvattu toimintamalli on kamalinta mahdollista myrkkyä niin henkilölle itselleen, kuin koko nykyiselle sekä tuleville työyhteisöillekin. Saavutetuista eduista kun pidetään kynsin hampain kiinni, joten ani harvoin esimiesvastuusta enää luovutaan, kun sen tason on kerran saavuttanut.
Esimiestehtäviin nostettaessa pitäisi aina ymmärtää henkilön motivaatiotekijöitä ja johtamisosaamista, sekä mahdollistaa riittävä koulutus ja tukea henkilön oppimista. On myös äärimmäisen tärkeä ymmärtää, että kaikista ei tule hyviä johtajia edes kouluttamalla. Hyvän johtamisen edellytykset pohjautuvat myös tiettyihin persoonallisuustekijöihin.
Olenko minä hyvä johtaja?
Mielestäni tärkeimpiä tekijöitä itsensä kehittämisessä ovat motivaatio ja halu oppia. Oppiakseen uutta tulee olla avoin vaikutteille ja uusille ajatuksille, sekä omien näkemystensä haastamiselle ja kyseenalaistamiselle. Toisista näkökannoista saa aina jotain ajattelemisen aihetta, ja joskus näiden herättämien ajatusten seurauksena omakin suhtautuminen asiaan muuttuu. Eriävistä mielipiteistä keskusteleminen auttaa minimissäänkin ymmärtämään paremmin muita ihmisiä, sekä suhtautumaan jatkossa avoimemmin omista ajatuksista eroaviin näkökulmiin.
Hyvän johtajan tulee myös osata pyytää toiminnastaan palautetta, ja oppia ottamaan sitä vastaan. Ilman tätä johtajan tekeminen perustuu täysin omiin mielikuviin, jotka voivat ajan kuluessa ajautua kauaskin todellisuudesta. Koen, että siinä vaiheessa ollaan ongelmissa, jos noustaan jonkinlaiseen kaikkitietävän asemaan kertomaan, miten asiat pitäisi absoluuttisesti tehdä. Silloin johtajan oppimis- ja vaikuttamiskäyrä rikkoontuu ja persoona helposti muuttuu.
Ennemminkin kuin ehdottomasti väittää olevani hyvä johtaja, olen sanonut, että haluan olla hyvä johtaja. Haluan oppia ja kehittyä koko ajan entistä paremmaksi. Haluan hyödyntää kertyneitä kokemuksiani ja jalostaa ymmärrystäni omissa työyhteisöissäni. Haluan luoda tiimiläisilleni ja kollegoilleni parhaat mahdolliset edellytykset ja mahdollisuudet tehdä sellaista työtä, joka ruokkii heidän omaa intohimoaan ja motivaatiotaan, sekä sitä kautta jokaisen kokonaishyvinvointia. Tänään paremmin kuin eilen, huomenna paremmin kuin tänään.
