Jaettu omistajuus ja vetovastuu
Olen pohtinut asiaa suhteellisen paljon erilaisten esimerkkien, kokemuksien ja sivusta seuraamisen kautta. Pyörittelee tuota oikeastaan
Meillä kaikilla on hetkiä milloin tunnekuohut saavat hetkeksi vallan. Tähän vaikuttaa oleellisesti niin henkilön temperamentti, aiemmat tapahtumat kuin vallitsevat olosuhteetkin. Nyt esimerkiksi tämä poikkeusaika saattaa välillä toimia aikamoisena katalyyttina.
Olen itse yleisesti ottaen hyvin rauhallinen ja iloinen, mutta tietyissä tilanteissa myös temperamenttinen. Löysin aikoinaan omaan reagoimiseen erittäin soveltuvan keinon, mitä olen siitä saakka käyttänyt ja vinkkaillut välillä muillekin.
Kirjoita se sinun reaktio / vastaus / palaute ylös esimerkiksi sähköpostiin, mutta älä lähetä sitä. Sen jälkeen vedä hetki happea. Yleisesti pelkästään se auki kirjoittaminen vie siitä vitutuksesta kovimman terän. Hetki happea taas laskee sitä kovinta kuohua. Kun tämän jälkeen katsot sitä sinun viestiäsi, niin noin 100% todennäköisyydellä haluat muokata sitä. Tai jättää lähettämättä kokonaan. Ja jos tuossa tilanteessa muokkaat sitä, niin palautteesta ja sävystä tulee varmasti rakentavampi & yleisesti toimivampi.
Suosittelen kokeilemaan. Tätä voi hyödyntää varsin yleisesti – myös sosiaalisen median kommentoinnissa.
Olen pohtinut asiaa suhteellisen paljon erilaisten esimerkkien, kokemuksien ja sivusta seuraamisen kautta. Pyörittelee tuota oikeastaan
Yllätytkö jos sanon, että otsikon määritelmä pitää varsin hyvin paikkaansa? Itseasiassa voisi hyvin sanoa, että
Miten reagoisit huomatessasi, että nykyinen työsi ei tunnu hyvältä. Sinnittelisitkö ja odottaisit, jos tunne katoaisi
Tässä viimeisten päivien aikana työyhteisöt ovat joutuneet sellaiseen tilaan missä ei normaalisti olla. Todennäköisesti poikkeustila
Käsi pystyyn kuinka monella on määritelty työaika? Ehkä tietynlaisella liukumalla tai työaikapankilla. Käsi pystyyn kuinka
Jatkuvasti törmää tähän yhteen työelämän paradoksiin, missä etsitään sitä 3-5 kokemusta. On hakijoita, jotka ovat
Helsinki
Johtamisen ei tarvitse olla niin mustaValkosta.
Jani Valkonen 2020
Sivujen ja brändin toteutus: Lauri Keinänen