Tämä pätee ihan kaikessa. Käytännössä useampaa asiaa voi tehdä samaan aikaan, jos ne asiat tulevat jostain selkäytimestä/rutiinista eivätkä vaadi keskittymistä. Mut jos koettaa tehdä samaan aikaan useampaa asiaa jotka vaativat keskittymistä / ajattelemista, niin lopputulos voi olla täysi katastrofi.

Taannoin viikonloppuna lähetin linkkariviestiä uudelle connectille samalla kuin puhuin puhelimessa. Älytön kombo, mutta näennäinen kiire ajoi siihen. Aikamoinen facepalm hetki kun laitat naispuoliselle uudelle tuttavuudelle tervehdysviestin miehen nimellä. Onneksi vastapuoli vaan repesi tuohon ja saatiin molemmat hyvät naurut.

Mut mitäs jos toimintatapa olisi aina tämmöinen. Kiire ohjaisi yleisesti tekemisiä ja samaan aikaan tehdään useita asioita jotka vaativat keskittymistä?

Priorisointi ja yhteen oleelliseen asiaan keskittyminen kerrallaan. Kun keskitytään niin pyritään välttämään muita häiriötekijöitä viimeiseen asti.

Parasta tässä on se, että järjestelmällisyydellä, priorisoinnilla ja keskittymisellä luodaan samalla aikaa kaikelle muulle. Niin vapaalle, kuin ex-tempore asioillekin. Silloin ne lukuisat odottavat tehtävät eivät myöskään paina kiireen tuntuna hartioilla samanarvoisina.