Työttömyyden stigma

Miksi niin moni ihminen kokee alemmuuden ja mitättömyyden tunnetta ollessaan sellaisessa elämänvaiheessa, ettei ole töitä. Kaiken sen lisäksi, että toimeentulo itsellä sekä mahdollisesti omalla perheellä on uhattuna. Eli kun on muutenkin konkreettisesti hankala ja vaikea vaihe elämässä, niin kokee sen lisäksi vielä henkistä tuskaa.

Yksi syy on varmasti siinä, että pelätään yleistämistä. Mitä muut tästä ajattelevat ja millaiseen koriin tästä leimataan. Toinen, ja oikeastaan edelliseen kytkeytyvä, syy tulee historiasta ja siitä miten aiemmin on ajateltu. Käytännössä työ/ura on määritellyt sen mistä elämä koostuu, eli työ on ollut kaiken ytimessä minkä ympärille koko muu elämä on rakennettu/rakentunut.

Modernissa työelämässä tämä on ollut jo pitkään murroksessa. Sen työn ja uran merkitys kaiken keskellä on murtunut. Koko ajatusmaailma on kääntymässä siihen, että se oma hyvinvointi on siellä kaiken keskiössä ja työn/uran pitää tukea ja tuottaa sitä.

Kun tämä asia ymmärretään, eli mistä tässä loppupeleissä on kysymys, niin sen stigman pitäisi kadota kokonaan. Se työttömyys on vaan vaihe enne seuraavaa steppiä mikä tukee sitä omaa hyvinvointia. Oli se sitten opiskelua, työpaikan, uran tai vaikka koko alan vaihdos.