Jostain syystä tuohon yllämainittuun ajattelumalliin törmää jopa suhteellisen usein. Itseasiassa jossain vaiheessa on ollut jopa jonkun sortin muoti-ilmiö nousta ennen kukkoja, ja olla erityisen tehokas kun on aamuyön tunneista asti saanut tehdä kaikkea mahdollista.

Omalla kohdalla tuo on joskus ollut jopa jonkunlainen peikko. Työuran aikana kollegoita on saapunut töihin jopa ennen seiskaa ja 7:45 on ollut ilmeisen hyvä aika palaverille. Ei helvetissä. Itselle tuo on ollut aina ihan hirveää myrkkyä. Yhden puolen vuoden pätkän koetin väkisellä nousta niin, että olin duunissa aina kello 7. Se jäi kokeiluksi. Jokunen vuosi sitten koin myös tosi pahoja univaikeuksia mikä vaan vahvisti nykyistä näkemystä. Nukun ylivoimaisesti parhaiten, olen selkeästi skarpimmillani sekä toimivin & tehokkain, kun saan nukkua tarvittavan pitkään ja herätä ilman kelloa. Tehdä rauhassa omat aamujumpat ja käynnistää päivän.

Tehokas työaika ei pitäisi olla normeihin sidottua vaan yksilöllistä. Tämä, työn tekopaikan lisäksi, on yksi tärkeä asia millä voidaan nostaa työmotivaatiota ja -viihtyvyyttä. Samaan kategoriaan kuuluu myös päivän rikkominen mm. urheilulla tai vaikka päiväunilla jos siltä tuntuu.