Tarkoitan tällä nyt nimenomaan sitä omaa pääasiallista työyhteisöä ja -ympäristöä. Moni on tekemisissä eri sidosryhmien kanssa, jolloin se tilanne vaikuttaa paljon.

Saa kokea tunteita, saa näyttää tunteita. Se on jopa toivottavaa (ei, itkupotkuraivarit ja lautasten heittely ei kuulu työpaikalle). Työympäristö voi sitä paremmin mitä turvallisempi siellä on olla. Saa olla oma itsensä. Mistä päästään siihen ettei tarvita erillistä työ-minää ja koti-minää. Silloin on paikalla aina 100% omana itsenään ja se on vahvuus kaikkien kannalta.

Avoimuuden ja luottamuksen ilmapiiri. Ei tarvitse kytätä tekemisiä, ei tarvitse ansaita luottamusta. Asiat ja tehtävät hoidetaan ilman tiukkoja rajoja esimerkiksi työntekopaikan suhteen.

Sovitaan pelisäännöistä yhdessä. Kokeilun ja erehdyksen kulttuuri. Ollaan valmiita kokeilemaan asioita ja muuttamaan sellaisia mitkä ei toimi. Ketteryyttä sekä aloittamiseen, että lopettamiseen. Edellytykset, mahdollisuudet ja kannustimet toteuttaa intohimoaan.

Huomioidaan yksilölliset tarpeet. Kaikki ei herää viideltä ja kukoista kello 7:45 palavereissa. Kaikki ei halua tehdä töitä seitsemältä illalla. Ylipäätään halutaanko mitata onnistumisia ja suorituksia vai pelkästään työmodessa olemista?