Vieraskynä: Ninan tarina

KUN UUSI TYÖ EI TUONUTKAAN ONNEA
Viime syksy oli monella tapaa haastavaa aikaa. Olin juuri aloittanut uudessa työssä, mutta jostain syystä en tuntenutkaan sellaista iloa ja innostusta, mitä olisin siinä kohtaa halunnut tuntea.

En ymmärtänyt, mikä oli vialla, sillä nythän minun olisi kuulunut olla onnesta soikeana. Olinhan juuri saavuttanut pitkäaikaisen haaveeni ja löytänyt vakituisen työsuhteen monen määräaikaisuuden jälkeen. Miksi siis tuntui tältä?

Parin kuukauden kuluttua tunne oli edelleen sama ja päätin kertoa ajatuksistani läheisilleni. Kerroin, että uusi työ ei oikein tuntunut omalta, enkä tiennyt, mitä kannattaisi tehdä. Heidän neuvonsa oli, että en tekisi ainakaan mitään hätiköityä vaan antaisin ajan kulua ja odottaisin vielä. Enhän ollut oppinut uutta työtäkään näin lyhyessä ajassa.

Päätin noudattaa neuvoa, mutta ahdistava tunne ei kadonnut – päinvastoin – se vain vahvistui päivä päivältä.

SPARRAUSAPUA YLLÄTTÄVÄSTÄ SUUNNASTA
Aloin olla hukassa omien ajatusteni kanssa, enkä tiennyt, mitä pitäisi tehdä tai ajatella. Lähteäkö kohti uutta vai sinnitellä vielä. Omaa ahdistustani ja päätöksenteon vaikeutta lisäsi se, että en kokenut saavani omasta lähipiiristäni ymmärrystä ja tukea ajatuksilleni. Läheisteni neuvo oli edelleen, että en antaisi periksi. Itse taas aloin olla hyvin tietoinen siitä, että silloinen työni ei ruokkinut hyvinvointiani haluamallani tavalla. Tämän tiedostaminen turhautti entisestään.

Tuossa kohtaa – hieman yllättäenkin – aloin jutella muutaman LinkedIn-tuttavani kanssa unelmatyön, työkulttuurin ja hyvinvoinnin välisistä kytköksistä. Kerroin heille avoimesti ajatuksistani ja siitä, miltä minusta tuntui uudessa työssäni.

Näiden juttuhetkien ansiosta oivalsin lopulta, mikä oikeastaan oli vikana. En ollutkaan minulle sopivassa työkulttuurissa ja se vaikutti siihen, miksi en kokenut iloa ja innostusta uudesta työstäni.

OMA AKTIIVISUUS PALKITTIIN
Kun oivalsin, mistä oma kipuiluni johtui, alkoi tapahtua. Päätin suunnata katseet rohkeasti kohti tulevaa ja lähdin etsimään minulle paremmin sopivaa työyhteisöä. Oikeastaan ei ollut muita vaihtoehtoja, koska työkulttuurin lisäksi silloinen roolini ei tuntunut omalta, enkä olisi saanut työnkuvaan tuossa kohtaa haluamaani muutosta. Jotain oli siis tehtävä.

Aloin ensiksi miettiä, minkälaisessa työkulttuurissa olen itse parhaimmillani ja tein listan yrityksistä, joita olin ihaillut. Yksi nimi nousi ylitse muiden ja päätin ottaa kyseisen yrityksen avainhenkilöön yhteyttä.

Kerroin hänelle avoimesti tilanteestani ja siitä, mitä etsin. Keskustelut jatkuivat ja lopulta pääsin juttelemaan mahdollisista työkuvioista kasvotusten. Pian huomasin jo allekirjoittavani työsopimusta ja loppu onkin historiaa!

OIKEANLAISEN TUEN JA KANNUSTUKSEN MERKITYS
En olisi päässyt tähän pisteeseen näin nopeasti ilman sparrausapua ja oikeanlaista tukea. Se, että pystyin vaihtamaan ajatuksia sellaisten henkilöiden kanssa, joilla oli omakohtaista kokemusta tai oikeantasoista ymmärrystä aiheesta, oli tuossa kohtaa todella kullanarvoista. Tärkeää oli myös se, että sain tukea ja ymmärrystä ajatuksilleni koko matkan ajan.

Oikeanlaisen tuen ja kannustuksen merkityksen ymmärtää oikeastaan vasta siinä kohtaa, kun sitä saa. Kun vihdoin sain tukea ajatuksilleni ja pystyin keskustella minua vaivanneista asioista, sillä tasolla, mitä halusin, tuntui kuin maailma olisi jälleen kirkastunut ja pystyin näkemään kaiken selkeästi.

MITÄ VIIME SYKSY OPETTI?
Suurin oivallukseni viime syksystä oli se, että on todellakin järkevää ja täysin sallittua tavoitella juuri sinulle sopivaa työpaikkaa ja työkulttuuria. Jos nykyinen työsi ei ruoki hyvinvointiasi, tee asialle jotain. Sellaiseen ei kannata jäädä, mikä ei tunnu hyvältä.

Toinen tärkeä oivallus liittyy omaan intuitioon ja sen kuuntelemiseen. Luota sisäiseen ääneesi ja omaan fiilikseesi. Intuitiosi kertoo usein oikeita asioita. Viime syksynä menin itse järki edellä arvottaessani vakituisen työsuhteen tässä kohtaa tärkeimmäksi asiaksi ja sen takia lopputulos ei ollut omalla kohdallani kestävä.

On myös tärkeä muistaa, että elät elämääsi ensisijaisesti itseäsi varten. Vain sinä voit tietää, mikä on sinulle parhaaksi ja minkälainen työ tuo sinulle merkitystä ja lisää hyvinvointiasi. Kuuntele rohkeasti itseäsi, äläkä mieti liikaa, mitä muut ajattelevat.

Tämä tarina on myös hyvä esimerkki siitä, että kaikki on todellakin mahdollista. Myös oman unelmatyön ja sinulle paremmin sopivan työkulttuurin löytäminen. Haluan siksi kannustaa kaikkia tavoittelemaan rohkeasti omia unelmiaan ja menemään aktiivisesti eteenpäin, jos nykyinen tilanne ei tunnu hyvältä. Jonain kauniina päivänä saatat huomata, että olet juuri siellä, missä olet halunnutkin olla.