Johtaminen ja itseohjautuvuuden kulttuuri

Johtaminen ja itseohjautuvuuden kulttuuri

Ajoittain tuntuu, että itseohjautuvuus- ja hierarkiakeskusteluissa pompataan veneen toiselta laidalta suoraan toiselle laidalle. Tavallaan ratkaistaan kipukohtia toimimalla vastakohtaisesti, mikä harvoin on kuitenkaan se oikea ratkaisu. Yleisimmin balanssi löytyy jostain keskeltä.

Syitä tähän on varmasti monia, lähtien aidosta kokeilun halusta, mahdollisimman toimivan kulttuurin löytämiseen sekä esimerkiksi konkreettiseen vastuun pakoiluun. Ei uskalleta tai haluta ottaa sitä roolia mikä ei aina ole pelkkää piknikkiä ja jossa joutuu tekemään joskus koviakin päätöksiä.

Johtamisella ja hierarkialla on kuitenkin tarkoituksensa. Avoimuuden, vapauden ja itseohjautuvuuden lisääminen ei missään nimessä poista niiden tärkeyttä. Itseasiassa monellakin tavoin se mahdollistava ja tukeva johtaminen on entistäkin tärkeämmässä roolissa. Hierarkian taas ei tarvitse merkitä valta-asemaa, valtapeliä, mikromanageerausta tai muuta pönötystä. Mutta hierarkiaan ja johtamiseen liittyy oleellisesti niin sisäiset kuin ulkoisetkin vastuut ja velvoitteet.

Kun nämä selkeät vastuut ja velvoitteet ovat olemassa, niin omaan työhön keskittyminen on huomattavasti helpompaa ja turvallisempaa. Tiedetään mitä pitää milloinkin tehdä, mitä oletetaan ja miten toimitaan siinä mahdollisesti hyvin laajassakin itseohjautuvuuden raamissa.