Yritysten talousluvut (liikevaihto ja tulos)

MITEN LUKUJA TULKITAAN

Henkilö X sanoi minulle joskus, että katsoo yrityksen talousluvut ennen kuin hakee töihin johonkin firmaan, tai aloittaa yhteistyön jonkin tahon kanssa. Hän ei ensi alkuun lainkaan ymmärtänyt, kun kerroin, että yhtä luotettavan arvion yrityksen tilasta saisi melkeinpä katsomalla sen kasipallosta. No, hän ymmärsi kyllä pointtini, kun selitin, miksi olen tätä mieltä. Mutta ilmeisesti tällaista pinnallista tuloslukujen tulkintaa tehdään enemmänkin.

Käytännössä ainoa kunnollinen tapa selvittää yrityksen kuntoa olisi tutkia sen tilinpäätös, josta vasta selviää kaikki oleellinen. Siis ovatko tulot ja menot terveellisellä pohjalla, ja mihin ne viittaavat. Tämä onkin oikeastaan ensimmäinen asia mitä DD:ssä (Due Diligence) katsotaan, eli tilinpäätös edellisen kauden loppuun ja välitilinpäätös nykytilaan saakka. Näin tehdään sen vuoksi, että ko. tilinpäätökset kertovat tutkijalle ensimmäiset oleelliset asiat. Olen itse ollut ollut laskujen mukaan kahdeksassa DD-prosessissa mukana, ja niistä olen oppinut paljon. Nykyään, jos minun pitäisi selvittää yrityksestä jotakin oleellista lukuja tutkimalla, selvittäisin ensimmäiseksi kaksi asiaa: (i) Mitä on myyty ja mistä se koostuu; (ii) Mitä kuluja on ollut ja mistä ne koostuvat. Erityisesti tutkisin palkkakuluja suhteessa henkilöstön määrään. Nämä olisivat siis ne asiat, joihin hyppäisin, jos olisi 15 minuuttia aikaa ja siinä hetkessä pitäisi muodostaa mielikuva yrityksestä 😊

Yrityskaupat ovat konkreettisesti yksi todella hyvä oppikoulu koska niiden aikana tehdään “kuntokartoitus” yhtiön osalta. Käytännössä yrityskauppa on kuin asunnon osto. Ainoa vaan, että asunnossa todennäköisesti menettää vain rahaa (ehkä terveyttä, jos ostaa hometalon). Yrityskaupassa taas voi menettää aivan toisen luokan summia, toimeentulon useammalta kuin yhdeltä henkilöltä, työpaikkoja jne. Siksi DD -prosessit ovat erinomaisia opettajia, istui sitten kummalla puolella pöytää tahansa.

KONKREETTISIA ESIMERKKEJÄ

Koska esimerkit nyt vaan toimivat parhaiten, tässä sellaisia oikeasta elämästä.

Esimerkki 1:
Ainia teki vuonna 2010 liikevaihtoa 870k€ ja voittoa 100k€. Vuonna 2011 tehtiin liikevaihtoa taas 830k€ ja voittoa 280k€. Jälkimmäinen tilannehan vaikuttaa kivalta ja näennäinen voittoprosentti on iso. Huikea kasvu edelliseen vuoteen. No, paperilla näin toki on, mutta tämmöisen pohjalta ei voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä.

Meillä muutettiin nimittäin omistajien osalta palkkausta niin, että suurin osa palkasta otettiinkin osinkona. Se oli senaikaisen verotuksen kannalta järkevin tapa toimia. Eli käytännössä palkkakulut tilinpäätöksessä olisivat paljastaneet sen, ettei liikevaihdon ja tuloksen suhteen välinen matikka täsmääkään. Tässä siis konkreettinen esimerkki siitä, että jos ei esimerkiksi tiedä tulo- ja menopuolen perusteita, voitto voi koostua mistä tahansa.

Esimerkki 2:
Ainia teki vuonna 2019 liikevaihtoa 883k€ ja tulosta 1k€. Kuulostaako keksityltä summalta? Johtuu siitä, että sitä se onkin. Oikeasti me teimme tappiota -100k€ koska teimme suuren investoinnin uusiin alueisiin ja hoidimme yrityskaupan jälkeisiä toimintoja. Tappio näkyy tytäryhtiön tuloksessa (Ainia Solutions Oy). Meidän on kannattanut keskittää kaikki tappiot sinne, koska Materna oli ollut aiemmin, ennen yrityskauppaa, tappiollinen. Sillä on enemmän hyväksikäytettävää verovelkaa jatkossa.

Nämä luvut ja niiden taustat eivät paljastu koskaan, jos emme tee konsernitilinpäätöstä. Ei siis ole mahdollista tietää, mistä osakokonaisuuksista yritysryppään tilanne koostuu. Esimerkiksi konserniyhtiöiden sisällä voidaan helposti tehdä kirjauksia, joiden avulla tilanne saadaan näyttämään juuri siltä miltä sen halutaan näyttävän ja mikä sopii kulloiseenkin ajanhetkeen/tahtotilaan. Esimerkiksi se, että ei tehdä voittoa, on monesti tietoinen päätös koska ei haluta maksaa veroa.

Esimerkki 3 (oikeastaan jatkoa edelliseen):
Ainia teki vuonna 2020 liikevaihtoa 1,6 miljoonaa ja voittoa 120k€. Tätä ei vain ole mahdollista nähdä mistään, jos ei osaa yhdistää pisteitä, tai jos joku asioista tietävä ei sitä kerro. Meillä nimittäin esimerkiksi henkilöstö ei edes “tiedä”, kumpaan yhtiöön kuuluu (kirjanpidollisesti, siis) – koska kyse on vain yhtiörakenteesta, jonka säilyttämiseen on omat syynsä. Mutta jälleen siis pointtini on, että ulkokuva voi olla täysin totta.

Tässäkin vaan konkreettisesti alleviivaan, että noiden lukemien katsominen netistä on täysin arpapeliä, jos katsojalla ei ole pääsyä yrityksen oikeisiin talousraportteihin, ja esimerkiksi omistussuhteet eivät ole tiedossa. Eli ovatko yritykset yksityisomisteisia, toisten yhtiöiden omistamia tai jotain muuta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitä pienempi yritys, sitä enemmän yksinkertaiset talousluvut antavat jonkinlaista kuvaa, mutta silloinkin saatua tietoa kannattaa käsitellä “kuulin kaverilta / yksi kaveri kertoi, että kaverille tapahtui näin” -tyyppisenä tietona – ei absoluuttisena faktana.

Lopuksi kysyn uudelleen kysymyksen, jolla tämän tekstin aloitin: mikä on motivaatio noiden yksinkertaistavien talouslukujen jakamiseen yleisesti esimerkiksi somessa. Yleensä siinä on jokin tarkoitus taustalla.

ONKO NOISTA LUVUISTA MITÄÄN ILOA?

Kyllä niistä on iloa, kunhan ymmärtää nämä edellä mainitut lainalaisuudet ja sen, mihin tarkempien tietojen puute johtaa. Tulos ja liikevaihtotiedot eivät esimerkiksi kerro vakavaraisuudesta muuta, kun sen, että tuntosarvia kannattaa nostella. Ja tämäkin vain silloin, jos yrityksellä on isot tappiot. Siinäkin tilanteessa suosittelisin ennemmin kysymään kuin vetämään johtopäätöksiä tietämättä enempää. Koska joskus asioille on syynsä vrt. esimerkiksi Ainian 2019 tulos.

Prospektoinnin suhteen paljon riippuu yrityksen kokoluokasta. Sanotaan esimerkiksi, että liikevaihtoluokka on ehkä henkilöstön määrän kanssa lähin indikaattori antamaan osviittaa siitä, millaisista kokoluokista puhutaan. Kuitenkin jos katsotaan aiempaa esimerkkiäni, luulo ei ole tiedon väärti, jos samaan aikaan ei ole saatavilla tietoa yrityksen rakenteista. Tuloksia ei liiemmin kannata huomioida, samoista syistä. Miljoonan vaihtavat yritykset (osittain myös pienemmät) budjetoivat menot ja tulot. Tarve siis selviäisi paremmin budjetista, mutta budjettitietojaan eivät taida yritykset julkisesti jakaakaan.