Tuskin on ketään joka ei olisi joskus kuullut neuvosta olla polttamatta siltoja takanaan. Tämä on tietysti kokonaisuudessaan todella hyvä ohje. Suomi on loppupeleissä pieni maa ja piirit ovat suhteellisen pienet. Aina kannattaa jättää itsestään paras mahdollinen kuva. Vaikka kuinka ärsyttää, niin epäystävällisyys tai epäkohteliaisuus on aina jonkinasteista vajoamista sille epäkohtelun lähteen taholle. Sitä paitsi sen narratiivin kontrolloiminen ei monestikaan ole mahdollista, joten kannattaa välttää mahdollisuutta väärille spekulaatioille tai ymmärrykselle.
Jos menneiden siltojen polttaminen on lyhytnäköistä, niin vähintään samaa se on tulevienkin osalta.
Yksi usein vastaantuleva esimerkki on erilaisten kohtaamisien arvottaminen nykyhetken mukaan, ja käyttäytyminen siltä pohjalta. Harvalla on kuitenkaan kristallipalloa nähdäkseen missä itse tai ne kohdatut ihmiset ovat x ajan päästä. Ne asetelmat saattavat olla joku päivä täysin päinvastoin tai törmätä tilanteeseen mitä ei osaa ennakoida nyt.
Avoimuuden, rehellisyyden ja aidon kiinnostuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Sen lisäksi, että siinä todennäköisesti yllättyy monella tapaa, niin jättää itsestään positiivisen muistijäljen. Sen päälle on aina helpompi rakentaa 🙌
Tässä viimeisten päivien aikana työyhteisöt ovat joutuneet sellaiseen tilaan missä ei normaalisti olla. Todennäköisesti poikkeustila
Tämä kysymys nousee aika ajoin esiin ja omasta mielestä, sekä omaan kokemukseen pohjautuen, se on
Luonnollisesti erilaisia syitä on useita, mutta tässä on nyt aluksi pari koettua ja laajemmin havaittua
Ensimmäinen tärkeä asia on tunnistaa sen kolmikannan eri roolit ja miettiä millaista osaamista hallitukseen tarvitaan.
Tämä pätee ihan kaikessa. Käytännössä useampaa asiaa voi tehdä samaan aikaan, jos ne asiat tulevat
Aina silloin tällöin törmää keskusteluihin siitä, miten tulevat sukupolvet muuttavat työelämän. Totta tässä ehdottomasti on
Helsinki
Johtamisen ei tarvitse olla niin mustaValkosta.
Jani Valkonen 2020
Sivujen ja brändin toteutus: Lauri Keinänen