Aika ajoin tulee postauksia/tilanteita vastaan missä yrittämistä käsitellään tietynlaisena arvona. Nostetaan se yrittäminen “alustalle”, tai verrataan esimerkiksi yrittäjää ja työntekijää keskenään. Vasta muutama päivä sitten törmäsin jälleen kerran rekrytointi-ilmoitukseen, missä vaadittiin yrittäjämäistä asennetta.

Mä en ole oikein ikinä välittänyt tuosta määritelmästä mitenkään erityisen paljon. Eikä sillä ole mitään tekemistä itse termin kanssa. Omistuspohja yritykseen ei ole koskaan kertonut mun motivaatiosta, osaamisesta, kyvyistä tai tahdosta. Se on enemmänkin ollut jossain kohtaa “väline” toteuttaa ja ruokkia niitä. Nostaa omaa hyvinvointia 🔥

Väitän, että se on ihan sama paljon isommassa mittakaavassa. Kun työpaikalla on edellytykset, mahdollisuudet ja kannustimet toteuttaa asioita mitä kohtaan palo on niin se omistuspohja on täysin irrelevantti.

Se miksi yrittäminen pitääkin nostaa positiivisesti esille, on se uskallus hypätä uuteen. Sinällään sillä ei ole väliä onko se juuri yrittäminen, opiskelun aloitus, ammatin, alan tai vaikka työpaikan vaihto. Tee muutos, uskalla hypätä uuteen jos se nostaa sun omaa hyvinvointia! Keskity ja tee sellaista mikä tekee sut onnelliseksi!