Joustavuus ja itseohjautuvuus ei vähennä johtamisen tärkeyttä

Tässä poikkeusaikana on tullut muutamia mielenkiintoisia tilanteita vastaan missä avoimissa ja vapaissa kulttuureissa olevat ihmiset kipuilevat oman tilanteen kanssa. Eli ihan käytännössä oman työn ohjaamisessa, tekemisen priorisoimisessa ja järjestelmällisyydessä sekä tavoitteisiin pääsemisessä. Eikä tämä ole ollenkaan ihme. Käytännössä tavoitteet ja se avoin pelikenttä on määritelty normiaikoina, eli silloin kun business on purskuttanut eteenpäin as usual. Mut nyt tilanteet monessa paikkaa eivät ole business as usual, joten se pelikenttäkään ei ole sama.

Olisi äärimmäisen tärkeä ymmärtää, että kun tilanne muuttuu niin ne tahto- ja tavoitetilat pitää määritellä uudestaan. Kommunikaation pitää olla selkeää ja proaktiivista. Miten tämä vaikuttaa tavoitteisiin, mitä tehdään toisin ja mikä on se uusi pelikenttä, missä voidaan taas itseohjautuvasti ja vapaasti toimia. Silloin oikeanlaiselle työskentelylle on edellytykset ja siellä tekemisessä on oikeasti tuki takana. Ei jätetä ketään tuuliajolle lautalle joka on jo muutenkin hylätty.

Itseohjautuvuus, avoimuus ja vapaus ei poista johtamisen tärkeyttä. Itseasiassa mahdollistava ja tukeva johtaminen on entistä tärkeämmässä roolissa.