LinkedIn 2021

MISSÄ LINKEDIN ON PARHAIMMILLAAN

Aloitetaan alusta, siis siitä, mikä on aina tehnyt LinkedInistä ylivertaisen somealustan muihin ympäristöihin verrattuna: avoimuus, aitous, halu tutustua muihin ja halu auttaa. Se on ollut kaikella tapaa hyvin epäsuomalainen, lähtien vilpittömästä avoimuudesta ja pyyteettömästä avuliaisuudesta. Jaetaan omia ajatuksia eikä olla mustasukkaisia siitä omasta osaamispääomasta. Ollaan kiinnostuneita osallistumaan muodostuviin keskusteluihin. Valtaosa on aidosti omia itsejään, jolloin niitä keskustelunaiheita tulee laidasta laitaan ja persoona näkyy. Tämä luo vahvasti sellaista samanhenkisyyttä, mikä näkyy siinä, että voi keskustella ”oikealla” tasolla itselleen tärkeistä aiheista.

Ihan sama on pätenyt siellä tapahtuvaan verkostoitumiseen. Valtavan moni on ollut aidosti kiinnostunut uudesta kontaktista ilman mitään ketunhäntiä. Se taas on mahdollistanut kaikkea laidasta laitaan; tutustuttanut mahtaviin tyyppeihin, tuonut töitä, työntekijöitä, yhteistyökumppaneita ja aitoja ystävyyssuhteita.
Parhaimmat postaajat ja postaukset eivät ole jääneet mieleen siksi, että ne tuuttaavat eetteriin jatkuvasti (ainakaan positiivisessa valossa). Ne ovat jättäneet muistijälkiä siksi, että ovat synnyttäneet hyvää keskustelua, antaneet jotain ajattelemisen aihetta, herättäneet tunteita ja, ennen kaikkea, niiden avoimuuden & aitouden takia. Sellaiseen on ollut helppoa samaistua ja siinä on mahtava myötäelää.

On myös muistettu se oleellinen asia, että toisten postauksiin osallistuminen on aivan yhtä tärkeää kuin itse postaaminen. Se on tehnyt aloituksista keskusteluita.

MIKÄ ON MUUTTUNUT
LinkedInssä on oikeastaan aina keskusteltu algoritmistä ja tavoista millä postaukset ”heräävät henkiin”. Eli mikä se taikavoima kaiken takana on. Postaatko kello 8:00 aamulla vai kello 18:00 illalla. Onko päivä sunnuntai, tiistai vai keskiviikko. Istutko vai seisotko, nukuitko edellisen yön käytetyt sukat jalassa.
Keväästä 2020 alkaen entistä nousevampana trendinä on ollut tuottaa sisältöä, joka opettaa / kouluttaa / ohjeistaa / neuvoo
• LinkedInin käyttöä
• LinkedInin avulla myymistä
• ja ennen kaikkea ‘Henkilöbrändin’ rakentamista

Jo aikaisemmin LinkedInin käytössä on pyritty neuvomaan ja auttamaan niitä, joille ko. some on vielä vieraampi, tai jotka eivät ole vielä koko ympäristössä mukana. Ja sehän on pelkästään positiivinen asia. Kuitenkin aika lailla omaan laariinsa menevät koko ajan yleistyneet koulutukset, ohjeet ja neuvot. Kuinka takuuvarmasti tehdään oikein ja tuloksellisesti sitä, tätä ja tuota, sekä mitä pitää ehdottomasti välttää. Siis “kymmenen absoluuttisesti parasta keinoa ja avainta (nopeaan) X:ään”.

MIKSI TÄLLÄINEN MIELIPIDE? EIKÖ OLE EDELLEENKIN HYVÄ, ETTÄ LINKEDININ KÄYTÖSSÄ NEUVOTAAN?

No toki on, mutta tässä puhutaan nimenomaan oikoteistä.

Kun erilaiset LinkedInin maksimaaliseen (euromääräiseen ja näkyvyyteen liittyvään) hyötyyn tähtäävät koulutukset neuvovat staattisia, kaikille toimivia, muokkaamatta yleistettävissä olevia keinoja, kuten
• Verkostoidu näin
• Postaa näin
• Profiloidu näin
• Päätä millainen haluat olla ja sitten pyri näyttäytymään sellaisena

(usein näissä koulutuksissa ja ohjeissa puhutaan henkilöbrändistä, mutta eihän tämä ole henkilöbrändi vaan valheelliseen mielikuvaan perustuva kangastus – lisää henkilöbrändistä tässä),

Eikö silloin koko some täyty epäaidosta sisällöstä, jonka pääasiallinen tavoite ei enää olekaan aidosti tutustua ihmisiin titteleiden ja positioiden takana, auttaa muita ja ylläpitää epäsuomalaisen avointa keskusteluympäristöä, vaan pönkittää itsestä luotua kuvaa ja yrittää saada itselle näkyvyyttä ja kauppaa.

IKÄVOIMME LINKEDINIÄ SELLAISENA KUIN SE OLI

Me kirjoittajat olemme pettyneitä tähän kehitykseen. Emmekä usko olevamme ainoita. LinkedIn on ollut Suomen oloissa jotain poikkeuksellista, ja olemme saaneet tästä ympäristöstä valtavasti hyvää. Kuten alussa todettiin, tämä on ollut kaikella tapaa niin poikkeuksellinen sosiaalinen media, jonka arvoa ei voi mitata rahassa. Täällä on syntynyt uusia ihmissuhteita – ystävyyssuhteita, liikesuhteita, varmaan rakkaussuhteitakin – ja täällä on ollut erinomaisen tasokasta sisältöä: tietoa, keskusteluja, vinkkejä, avunpyyntöjä ja avuntarjouksia. Eiväthän ne ole häviämässä mihinkään?

HUOLESTUTTAVA KEHITYS

Tilalle on tullut enemmän sisältöä missä se varsinainen aitous tai vähintään selvät ja läpinäkyvät tarkoitusperät loistavat poissaolollaan. Osittain kehityskaari johtunee aktiivisten käyttäjien määrän (?) kasvamisesta, osittain luonnollisesta oppimisesta sekä oma tekijänsä on varmasti näillä LinkedInin käytössä esikuviksi profiloineiden henkilöiden koulutuksilla ja opetuksilla.

Kun puhutaan esimerkiksi tästä yhdestä ikuisuusasiasta, eli siitä miten usein pitäisi postata. Yksi argumentti on yleensä se, että jos ei postaa tietyllä tahdilla tai tarpeeksi usein, niin ei jää kenenkään mieleen. Tämän ajatusmallin ensimmäinen ongelma lienee se, että frekvenssiä tärkeämpää ovat varmasti ne tavat ja asiat, millä ihmisten mieleen jää. Eli millainen muistikuva sinusta syntyy. Toisekseen säännöllisyydessä ei ole mitään väärää, mutta kyllähän ajurina pitäisi olla sisältö eikä aikataulu. Voisi sanoa, että säännöllisyys on hyvä renki, mutta huono isäntä. Mutkat suoriksi vedettynä henkilöbrändi on oikeastaan vaan se mielikuva mikä sinusta syntyy, ja mitä sinusta puhutaan, kun et ole itse paikalla.

Toinen selvästi kasvava ilmiö liittyy sisältöön itsessään. Tuntuu, että sisältöä tuotetaan enenevässä määrin tykkäyksien ja reagoinnin ehdolla, kuin itse asian. Monissa keskusteluissa linkkarin lieveilmiöstä, tähän viitataan sillä, miten linkkarista on tulossa enemmän facebookmainen.
Tähän liittynee oleellisesti edellä mainittu aikataulupaine sekä mahdollisesti myös se tietynlainen validointi tykkäyksien muodossa.

Karrikoiden voisi sanoa niin, että on helpompi kirjoittaa kiva tarina mistä on helppo tykätä, mutta joka ei varsinaisesti anna lukijalleen yhtään mitään. Kuin että näkee vaivaa pohtien jotain monimutkaisempaa kokonaisuutta missä lukija joutuu oikeasti miettimään omaa kantaansa. Ehkä haastamaan tai tukemaan kirjoittajaa, kommentoimaan jotain, mutta joka tapauksessa se tykkääminen ei tule kuin apteekin hyllyltä.

Tämähän on kokonaisuudessaan yhtä paljon niin kirjoittajien kuin lukijoidenkin vastuulla. Millaiseksi sen sisällön halutaan kokonaisuudessaan muodostuvan. Eikä tätä saa ymmärtää väärin. Kevytkin sisältö on enemmän kuin tervetullutta kunhan se tulee aitona ja osana kokonaisuutta. Ongelmaksi asia nousee ainoastaan silloin kun sisältö alkaa polarisoitumaan tuon ”helpon tykättävyyden” ympärille. Postataanko siis siitä näkökulmasta mistä saa todennäköisesti eniten tykkäyksiä vai aidosti niistä kulmista mitkä kiinnostavat ja missä sisältöä on mietitty. Yleensä kirjoittajan motivaatio ja tarkoitusperä tulevat tavalla tai toisella näkyväksi. Se ei todennäköisesti tapahdu yhden postauksen pohjalta, mutta vähintään pidemmässä juoksussa tietty kaava alkaa näkymään. Ja tästä kaavasta piirtyy myös oleellinen osa sitä mielikuvaa.

Kolmas huolestuttava kehityskaari liittyy oikeastaan vahvasti siihen muutokseen, josta alussa puhuttiin. Kun LinkedIn parhaimmillaan on avoin, aito ja tasavertainen, niin nämä erilaiset opetukset, koulutukset ja ohjeistukset ovatkin sivutuotteena luoneet eriarvoa. On syntynyt LinkedInin luokkayhteiskunta, kahden kerroksen väki. Ylemmällä kerroksella tuntuu jostain syystä olevan vapaammin mahdollisuuksia herättää keskustelua ja kritisoida laajasti eri aiheita, kun taas alemmalla kerroksella näitä vapauksia ei ole. Käytännössä ‘alemman kerroksen’ eriävät mielipiteet tulevat ylemmän kerroksen edustajien toimesta helpommin torpatuiksi, joskus aika tylystikin. Onko siis arvokkaammaksi koettu status hämärtänyt normaalin kanssakäymisen rajoja?

SUMMATTUNA

Oikeastaan ainoa tarkoitus koko kirjoituksella on herättää ajatuksia siitä, minne ”pahimmillaan” ollaan menossa. Mikäli edelliset kehityskaaret jatkuvat samaan tapaan niin tästä poikkeuksellisesta sosiaalisesta mediasta tulee yksi sosiaalinen media muiden joukossa. Se ammatillinen hyvän sisällön kanava häviää ainakin sellaisena, kun se tänä päivänä tunnetaan. Tämä taas olisi itsessään valtava harmi. On aika varmaa, että linkkarissa vallitseva kulttuuri, laajamittainen kattava ja hyvä sisältö, sekä näiden ympäriltä syntyneet keskustelut ovat jo olleet muuttamassa työelämää. Mikä parasta, tämä on tapahtunut halki erilaisten ammatillisten siilojen ja kuplien. Me ainakin haluamme vaikuttaa siihen, että sama jatkuu myös jatkossa. Haluatko sinäkin vaikuttaa tähän kehitykseen?

Jani Valkonen & Kaisa Tainio-Keinonen